Jänis

Kävin viime viikolla palauttamassa joitain alejuttuja joita olin kovalla kädellä hamstrannut ja mukaan tarttui tämä hauska jänismekko. Aluksi sitä piti vaan sovittaa, joka alkoi oikein hyvin kun naapurikopin naiset kehuivat mekkoa päälläni. Lähti mukaan kotisovitukseen.

 

Samana iltana sama mekko lähti illalliselle ja seuraavana päivänä töihin ja sai lisää kehuja.

 

Tässä äkkiä eteisen peilistä otettu kuva. Tosi kivaa kangasta ja helppo heittää päälle, mutta siinä on myös jotain hauskaa. Eli juuri minulle sopiva.

t. yksi onnellinen blondi

Onnellisuus

Onnellisuus on kai jotain sellaista johon kaikki yrittää pyrkiä. Usein tulee ajatelleeksi, että jos mulla olisi se ja se tai saisin sen ja sen niin voisin olla onnellinen. Eihän se kuitenkaan oikeasti ihan näin mene. Itse olen aika peruspositiivinen, tai no, ainakin yritän olla. Omaa elämää, niitä huonoja ja hyviäkin puolia tulee kyllä jaariteltua pitkät pätkät esimerkiksi työpaikan keittiön pojille. Heille on helppo lörpötellä, koska tyttöjen kanssa tulee aivan liiaksi analysoitua jotain pieniäkin juttuja ja totuuden nimissä on sanottava, että tiedän että he kuuntelevat juttujani vain toisella korvalla. Ja loppuun tulee aina joku vitsi. Jo se saa hekottelemaan ja maailma näyttää taas paremmalta. Esimerkki:

"- Kuunteletteko te mua?

- No, joo totta kai." Ja kun käänsin selkäni...

" - Mitä se sanoikaan?"

Mielestäni jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja juuri sen takia se niin hankalaa onkin. Onnellisuuden pitäisi olla tässä ja nyt. Luin vähän aikaa sitten hyvän artikkelin siitä mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan. Josta siis tällaiset syvälliset pohdinnat...



1. I wish I’d had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.

Yritän joka päivä tehdä asioita, joita oikeasti haluan, vaikka ne ei aina menisikään niin yhteen muiden odotusten kanssa. Ehkä tämän takia olen aina esimerkiksi viihtynyt tosi hyvin työpaikoissani, vaikka ne eivät aina vastaa ihan alaani tai joidenkin mielestä sovi koulutukseeni.

Ystävien kanssa naurua

2. I wish I didn’t work so hard.
Olen kyllä aika kova työmyyrä. Minusta on välillä vaikeaa "vain olla" eikä tehdä mitään. Töitä on ilmeisesti kiva tehdä ja mikäs siinä. Paitsi jos se työnteko vie liikaa aikaa toisilta tärkeiltä asioilta elämässä kuten läheisiltä. Silloin kantsisi ehkä tehdä asialle jotain.

3. I wish I’d had the courage to express my feelings.
Suomalaisena on oppinut olemaan aika tönkkö eikä kadulla usein näe ketään huutamassa, itkemässä tai nauramassa kovaan ääneen. Ranskassa olen oppinut vieroittumaan tästä tavasta. Minua kuvaillaan usein epädiplomaattiseksi, sillä ilmeisesti minulla on tapana sanoa asiat suoraan niin kuin ne on ja sitten niistä voi keskustella. Pari vuotta sitten eräs ystäväni suuttui pahasti jostain jota sanoin, en edes itse huomannut mitä, mutta keskustelulla saatiin taas homma hanskaan ja pidetään edelleen yhteyttä.



4. I wish I had stayed in touch with my friends.
Näitä onkin kertynyt, ystäviä nimittäin! Ja vaikka kuinka yritän, usein käy niin että näin moderninakin aikana mailit eivät enää lennä niin usein eikä puhelimella muka ehdi soittaa tai skypeä jaksa laittaa päälle. Silti joka hetki jossain aivojeni sopukassa, tiedostan sen kuinka paljon paremmaksi ystävät tekevät elämäni. Ja kuinka onnelliseksi he minut saavat tuntemaan.

Tee kavereiden kanssa jotain hullua kuten yritä kuljettaa reppuselässä kaksimetristä kaveria

5. I wish that I had let myself be happier.
Tähän yritän pyrkiä joka päivä. Olen joskus lukenut tämän Lucy Liun mietelauseen: "I try to believe like I believed when I was five, when your heart tells you everything you need to know. "

 kuva

Ja kuten artikkelissa todetaan, että monet eivät tajunneet vielä eläessään, että onnellisuus on valinta.

Punaista

 Kävin tänään palauttelemassa vähän alehuumasta hamstraamiani juttuja ja päätin käydä ihan pikaisesti vain eräässä kenkäkaupassa siinä matkan varrella. Ja mitä sieltä sitten tarttuikaan mukaan...

 ...jotain punaista ja...

 ...huikeankorkoista...

 Mutta oli ainakin -50% alessa! Vaikka yhtään lisää kenkiä ei pitänyt hankkia. 

 

Varsinkaan mitään tällaisia julmetun korkeita ja koristeellisia, jotka eivät ehkä vaikuta mitenkään kaikista käytännöllisimmiltä talvikengiltä.

 

Mutta voi kun ne on ihanat ja niiiiin söpöt! Ja vielä mukavatkin jalassa korokepohjansa ansiosta.

 

Kokeilin yhdistää myös uusia kenkiä henkarilla roikkuvaan ihanaan vintage-pitsimekkoon, jonka olen hankkinut jo aikoja sitten, mutta käyttänyt tosi harvoin. Aika kivasti se menee tuolla lailla sukkahousuillakin vaikka ohuemmat tai paljaat sääret olisi ehkä vähän parempi vaihtoehto. No, jokatapauksessa kyllä noita tulee varmaan käytettyä!

Yksi lasillinen

" - Tytöt, pitäkää mut ajan tasalla jos mennään lasilliselle tänä iltana. - Ei taatusti".

Jätin eilen tämän viestin kämppiksille ja kuinkas sitten kävikään. Kaikkien piti muka olla niin väsyneitä edellisillan juhlinnasta, että ei millään olisi jaksanut lähteä mihinkään. Itse kävin töiden jälkeen sillä lasilliselle ja ehdin jopa piipahtaa yhdessä yökerhossakin, ennen kuin kävi ilmi että meillä kotonahan ne parhaimmat bileet oli. Kämppiksen kameralla otetuista kuvista käy ilmi että mentiin nukkumaan vasta kahdeksan aikoihin monen karaoken ja tanssiesityksen jälkeen. Olisi ehkä pitänyt mennä aiemmin sillä heräsin sattumalta herättämään kämppikseni klo 10.54 töihin, jotka alkoi klo 11...

Tänään olenkin vaan hengaillut kotona, tehnyt ruokaa ja levännyt kuten lepopäivänä kuuluu. Ja suunnitellut tulevaisuutta ja yrittänyt miettiä pääni puhki miten, mitä ja koska sitä tekisikään (työ)elämälläni. Saanut kolme kaveria kylään ja juorunnut tyttöjen juttuja koko illan. Ja kuunnellut tätä ihanaa Shakiran laulua monta kertaa.

Joo, sunnuntai on myös kiva päivä.

Sateenkaari

Lueskelen aika usein muista suomalaisista blogeista sisustusaiheisia juttuja ja tuntuu, että valkoinen on ihan se sisustuksen hittiväri. Siihen sitten voi yhdistää mustaa ja joskus muutamia väripilkkuja tai puun ja harmaan neutraaleja värejä. Meilläpä ei ole mitään sinnepäinkään! Täältä löytyy valkoisen sisustajan painajainen, kaaosta ja värikkäitä väripilkkuja löytyy ympäri taloa.

 

Ulko-ovessa roikkuu liitutaulu johon voidaan kirjoitella viestejä ja elämän suuria totuuksia. Sen vieressä 

viinikaupan tarra: " Grape excpectations", "merci".

 Kengät, jotka yrittää olla kiltisti rivissä eteisessä ja eteisen hyllyssä.

Kämppis: "Miks sun kengät on aina joka paikassa lattialla vaikka mä hommasin sulle tuon hyllyn ihan niitä varten?"

Minä: " Kun ei ne kaikki mahdu siihen..."

Kavereiden jättämiä viestejä tussitaululla ja eri huoneiden nimet, jotka on merkattu vaaleanpunaiselle paperille ja kaikki ovet on tietysti maalattu ihanan vihreäksi.

 

Vierailevalle äitille jätetty viesti mistä menee valot päälle.

 

Kirpparilta hommattu Orangina-peili, joka edelleen etsii paikkaansa ja sen vuoksi hengailee valkoisen (löytyyhän sitäkin!) lampun seurana olohuoneessa.

Tuhottomat kasat lehtiä, joita kukaan ei jaksa/ ehdi/ uskalla laittaa pois siinä pelossa, että siinä menee sitten joku sellainen lehti jota kaikki eivät ole lukeneet tai pahimmassa tapauksessa joku kallisarvoinen suomalainen lehti! Päällä kököttää viime vuotinen St Patrikin päivän oluthattu. Pysyi päässä muuten ihan loppuun asti vaikka kierrettiin viidessä eri pubissa.

 

Muutamat entisten ja nykyisten kämppisten valmistamat kollaasit, jotka tietty on kaikki ripustettu johonkin kohtaan seinälle. Takan päällä keikkuu minun ja entisen kämppikseni tekemä kollaasi. Sieltä taitaa osuvasti pilkistää korkokenkiä, rannekoruja ja shamppanjaa omasta osiostani.

Jopa verhot on jostain syystä mieltä piristävää (joskus) pinkkiä.

Olohuoneen pöytäliina on samaa pinkki-sarjaa ja sen ääressä voi hautautua katselemaan tv:tä ja syömään Fazerin suklaata kultaiselle lepotuolille.

Keittiössä sama linja jatkuu, eikä suurin osa ruokailuastioista mätsää yhtään. Pari valkoista kippoa löytyy, mutta jopa juomalasit on punaisia tai kotiin roudattuja oluttuoppeja ja lautaset löytyy sateenkaaren väreissä. Uusin lisäys keittokirjakokoelmaamme on tosi kätsy Jamie Oliverin "30 minutes chrono"-kirja, jonka reseptit pitäisi voida tehdä puolessa tunnissa. Ostettiin tämä kämppikselle synttärilahjaksi ja olenkin jo päässyt maistelemaan hänen maukkaita kokkailujaan tästä kirjasta.

 

Suomesta olen tuonut söpöt espresso-kahvikupit, johon tosin meidän koneella tulee kahvi ihan piripintaan. Olen nimittäin hävittänyt espressosuuttimen, voisi harkita uuden ostamista, näistä kupeista kun tulee hymy huulille. 

 

Muutkin kirjat ovat suloisessa sekasotkussa hyllyssä, kun niitä on liikaa eikä muka ehdi tarpeeksi lukemaan.

 

Kylppärin puteleiden määrän voi arvata kun talossa asuu kolme tyttöä...

Oudot sisustusaiheiset viestit, jotka ovat olleet täällä jo ennen saapumistani, jatkuvat sisäpuhelimessa...

 

...ja tiskialtaan reunalla. Huomaa erittäin modernisti teipattu pistoke, jota omistaja ei ole ikinä suostunut korjauttamaan.

Päivän C-vitamiiniruiske löytyy visuaalisesti ja kirjaimellisesti kopastamme espanjalaisia appelsiineja...

...ja muuten mielen rauhoittaa suomalaiset herkut!

P.s. Joulun ehdoton suosikkituliainen Suomesta oli muuten Doris-keksit, jotka ovat menneet kuin kuumille kiville, hyvä kun olen itse ehtinyt pari napata suuhuni!

Kun piti vain katsella

Ranskassa alkoi tänään alennusmyynnit, ainakin täällä meilläpäin. Olin vielä kaiken lisäksi sopivasti vapaalla joten lähdin "piipahtamaan" siellä kaupungilla. Olin jo kuullut aleista hulluja huhuja, sillä kämppikseni on töissä isossa vaateketjussa. Täällä saa palauttaa myös aletuotteet, joten joskus ihmiset (ööhm, kuten minä) hamstraavat järjettömiä määriä vaatteita ja kun eivät jaksa jonottaa sovittamaan, ostavat kaiken ja vievät sitten loput takaisin kauppaan jotka ei sovikaan. Näin jopa kerran erään keski-ikäisen naisen riisuutuvan rintaliiveihin asti keskellä H&M:ää jotain toppia sovittaakseen. 

No, niinhän siinä sitten kävi, että jotain löytyi kuitenkin vaikka mitään ei pitänytkään ostaa. 

Nimittäin tällaiset viininpunaiset ballerinat, taitaa olla vielä kaiken lisäksi kauden hittiväriä. Väri on tässä kuvassa kaikista aidoin.

 Nämä ovat tosi mukavat jalassa, on tullut testattua, sillä pomolla on samaiset mustana. Niinpä näitä piti lähteä kiikuttamaan töihin näytille (ja juorumaan eilisillasta tyttöjen kanssa), josta lähdin McDonald'sille pomon pienen tyttären kanssa, jonka jälkeen ehdin juuri sopivasti vielä äänestämäänkin Suomen konsulaattiin. Ja kaikki tämä nenä valuen ja ennen klo kahta!

Sain muuten tietää konsulaatin neidolta, että täällä Bordeaux'n alueella pitäisi olla n. 50 (!) muutakin suomalaista. Kummasti ei ole tosin näkynyt vaikka kuinka muka olen etsinyt. Neiti laski sitten papereistaan, että jo 13 oli käynyt ainoastaan aamun aikana äänestämässä, joskin osa taitaa olla vähän vanhempaa porukkaa ja asuvat jossain (lähi)alueen kylissä. No, oli ainakin kiva oikeasti puhua suomea kerrankin.

Epiphanie eli Loppiainen

Niin meni uuden vuoden juhlinnat ja perjantaina olikin jo loppiainen! Tämä pääsi itseasiassa ihan unohtumaan itseltäni kunnes näin pomon saapuvan aamulla töihin kruunu päässä. Siitähän se lähti, sain oman kruununi päähän ja iltapäivästä kilisteltiin jo maljoja vakioasiakkaiden kanssa. Iltapäivän tavalliset päikkärit sai nyt jäädä ja ne vaihtuivat hullutteluun kämppisten kanssa.

Kotimatkalla poikkesin leipomon ja kaupan kautta kotiin ja varmistin, että saatiin tarpeeksi kruunuja kaikille meidän kämpän prinsessoille. Kilisteltiin sitten menemään se pari tuntia, jotka mulla oli taukoa ennen töihin paluuta ja syötiin perinteistä mantelimassalla vuorattua torttua Galette des rois à la frangipane. Tämä olisi periaatteessa tosi helppoa tehdä itsekin, kahden voitaikinalevyn väliin läntätään vain mantelimassaa ja joku esine ja uuniin. Yleensä tämän pikkuesineen saaja saa sitten olla päivän kuningas tai kuningatar, mutta me ei haluttu mitään mustasukkaisuuskohtauksia, joten varmistin, että kaikilla tytöillä olisi ihan oma kruunu. Omani pysyi päässä koko päivän, ja joku tervehti kaupassakin, että "Bonjour la reine- päivää kuningatar"!

 

Tästä spontaanista ideasta lähteneestä loppiaisesta tulikin oikein hauska, kun iltatöiden jälkeen mentiin kavereiden ravintolaan kippistämään ("Meillä on täällä teille shamppanjat jääkaapissa odottamassa, pakko tulla!"), jonka jälkeen jatkoin vielä toisten kavereiden luo jatkoille. Kruunu pysyi päässä aina aamukuuteen asti, jolloin väsynyt prinsessa kellahti petiin kauneusunille.

Paljetteja, naamioita ja shamppanjaa

...tai kuinka vastanottaa uusi vuosi 2012! Loma Suomessa loppui jo ennen vuodenvaihdetta ja vuoden viimeisenä päivänä olin yllätys, yllätys töissä. Meillä oli silti tosi hauskaa ja kaikki olivat pistäneet parastaan saadakseen illasta oikein ikimuistoisen.

 Ravintolan pöydät oli koristeltu paljeteilla, joita löytyy edelleenkin joka paikasta, vaikka kuinka imuroisi. Koko paikka oli jo täyteen buukattu ennen itse päivää ja noita hienoja paljettiliinoja saikin vaihdella, kun ekat asiakkaat teki tilaa uusille. Maanantaiaamuna näky oli aika vaikuttava ja siivoiltiin shamppanjalaseja jopa vessasta asti.

 

Ikkunat on jo ennen joulua koristeltu juhlien teemalla, paljeteilla ja hopeisilla naamioilla. Alunperin ideana taisi olla, että meillä tytöillä olisi tuo naamiot pään päällä keikkumassa, mutta ne saavuttivat niin suuren suosion yleisön joukossa, että jäivät sille tielle. Ranskalaiseen tapaan illan suosikkijuoma oli shamppanja, jota oltiin laitettu ennätysmäärä kylmään ja melkein kaikki meni.  

 

Iltaa varten valmisteltiin kiihkeästi meikkaamalla ja pohtimalla, että minkä mekon sitä laittaisikaan päälle. Itsellä oli pari mukana, kun en oikein osannut valita minkä laittaisi, mutta löytyi sitä lopulta jotain tosi mukavaa päälle...

 

...nimittäin se uusi alesta ostettu jakku. Siinä olikin sopivasti kimallusta iltaa varten. Noin yhden aikoihin menon hieman rauhoittuessa (toisin sanoen kun suurimmalla osalla asiakkaista oli tarvittavat juomat jo pöydällä) mekin kohotimme maljoja. Lähdin toisen työkaverin kanssa juhlimaan meidän kavereidemme ravintolaan ja sitä ennen pomo vielä sipaisi hieman paljetteja naamaani. 

Minä: " Laita sillai ihan vähän vaan kimalletta mun silmäluomille".
Pomo: " Joo, oota mä laitan myös pari tähteä tähän poskelle". Taisi niitä pari tulla joo...

 

Tässä vaiheessa vaihtui mekko hienoon vaaleanpunaiseen paljettiluomukseen, joka kuin ihmeen kaupalla säästyi kaikilta tahroilta koko iltana. Tästä jatkettiin vielä yhteen toiseen paikkaan jatkoille, jossa riemua riitti pitkälle aamun tunneille asti. Täytyy tunnustaa ettei ikinä päästy liittymään kavereidemme seuraan Atlantin rannalle seuraavana päivänä, jonne he olivat saapuneet jo aikaisemmin viettämään uutta vuotta...

Nyt toivottavasti vuosi 2012 lupaa ikimuistoisia ja onneikkaita hetkiä ja paljetein koristeltuja arkipyhiä! 

Vampyyrin purema

Suomessa ollessa ehdin käydä myös piiiiitkästä aikaa teatterissa katsomassa...

En tosiaankaan ole näin normaalisti mikään teatterin ystävä, mutta tämä Dance of the Vampires olikin tosi mielenkiintoinen ja viihdyttävä! Alku lähti liikkelle mielestäni vähän kankeasti, mutta siitä tahti sitten parani ja näyttelijät tuntuivat viihtyvän paremmin kuin hyvin rooleissaan.

Mielestäni pääosan esittäjät lauloivat tosi hyvin, erityisesti tyttö ja itselle tuli yllätyksenä, että esimerkiksi Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart on alunperin tehty tätä musikaalia varten.

Kun kaikki muut oli pukeutuneet mustiin, laitoin itse valkoisen mekon. Eikä tuosta huolimatta tullut edes lunta maahan!

 

Näytöksen jälkeen oli hyvä kippistellä kotona ja syödä viimeisen illan kunniaksi jouluruoan tähteitä ja juoda lasillisen Bordeaux'n punaviiniä. Alkosta ostin tosiaan joulun ajaksi muun maalaisia viinejä ja viimeiseksi avattiin sitten bordealaista. Se tuntuikin olevan parasta kaikkien mielestä joten oikealla alueella kai sitä ollaan...

Seuraavana aamuna oli aikaisin lähtö junalle ja koko päivän mittainen matkustus takaisin Ranskaan. Onneksi ehdin ottaa tirsat koneessa sillä parin tunnin päästä siitä kun laskeuduin Bordeaux'n lentokentälle olin jo kippistelemässä ja jakamassa tuliaislahjoja kavereiden kanssa ennen seuraavaa työpäivää.