tiistai 29. marraskuuta 2011

Teetä

Olin tänään shoppailemassa toisen kämppiksen kanssa synttärilahjaa meidän kolmannelle kämppikselle. Pohdittiin molemmat aamutuimaan, tai no siis siinä kahdentoista aikaan, että mitä hänelle voitaisiin antaa. Voin tästä huolella kirjoittaa, sillä tiedän aikalaisella varmuudella ettei hän tule tänne lukemaan. Lopulta sain kuningasidean ja käytiin hakemassa Jamie Oliverin keittokirja ja jotain...

...Kusmi Tea- kaupasta. Tämä on ihana teekauppa, jossa voi tuoksutella eri teenäytteitä ja tarjotaanpa siellä aina jotain maistettavaksikin kuten tänään manteliteetä. En enää edes muista mistä olen tästä kuullut viimeksi, mutta viime syksyisellä Pariisin reissulla kävin heidän kaupassaan ensimmäistä kertaa.

 Silloin mukaan lähti Boost-teetä, joka on sekoitus matea, vihreää teetä, kanelia, inkivääriä ja kardemummaa. Se tuoksui niin jouluiselta, että oli pakko sitä ostaa. 

 
Ehkä tuo jouluisuus on syy siihen miksi minulla ylipäätään on tätä teetä enää vuosi sen oston jälkeen...Joka tapauksessa maku on edelleen hyvin kohdallaan ja olen sitä tässä hörppäillyt iltapäivän mittaan samalla kun suunnittelen huoneen siivousta. Oikein perusteellisesti suunnittelenkin. Niin etten ole mitään saanut aikaiseksi.

 
En nyt sentään ole hörppinyt vain teetä, vaan olen myös juonut kupillisen tai kaksi kahvia. Vähän aikaa sitten hankin tämän taivaallisen hasselpähkinältä tuoksuvan ja maistuvan kahvin, jolla on hyvä aloittaa iltapäivä. Itse en laita kahviin sokeria ollenkaan joten tämä maistuu mielestäni oikein makealta vaikkei se sokeroitua olekaan. Makuvaihtoehtoja löytyy myös vanilja ja toffee, taidankin kokeilla niitä kun tämä loppuu...

Lähden tästä nyt kasamaan työkampeita kokoon ja lähdenkin sinne töihin ennen kuin olen myöhässä. Kahvi on paikallaan sillä meille tulee koripallojoukkue syömään pelinsä jälkeen tosi myöhään, joskus klo 23:n paikkeilla. Jo nyt ramaisee sitä ajatellessa.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kekkerit

Meillä on töissä järjestetty tässä syksyn mittaan muutamia tilaisuuksia yhteistyöprojekteina eräiden tunnettujen asiakkaidemme kanssa. Ensimmäinen iltama oli syyskuussa, kun järjestimme viinimaistelutilaisuuden yhdessä Philippe Magrez'n kanssa. Hän edusti Bernard Magrez- viinitaloa, joka tuottaa viinejä paitsi monella eri Ranskan alueella myös monessa maassa ulkomailla, kuten Argentiinassa, Uruguyassa, Japanissa ja Marokossa.

 
Tilaisuus alkoi klo 19 illalla ja sitä verten rullattiin oikein punainen matto kadulle.

 
Ravintolan tilat oli järkätty sillä lailla, että ihmiset pystyivät helposti kiertämään maistelemassa yhtä jos toista viiniä.

 Kaikkien pullojen vieressä oli tarjolla laseja ja kyseessäolevan viinin tekninen tiedotus, jos halusi paremmin tutustua viinin ominaisuuksiin tai valmistustekniikoihin. Magrez'n viineillä on muuten usein hauskoja nimiä kuten Si mon père savait- jos isäni tietäisi tai Mon seule rêve- ainoa unelmani (joka muuten oli oma suosikkini!).

 
Reitti alkoi sivuhuoneesta, jossa maisteltiin japanilaista valkoviiniä Magrez Aruga- Koshu.

Tämän seurana oli tarjolla susheja (jotka ovat kuvassa piilossa saavin takana) ja vanilja-suklaamacaroneja.

Tästä jatkettiin maistelemaan punaviinejä Bordeaux'n Pessac-Leognan- ja Medoc-alueilta. Sen jälkeen oli vuorossa punaviinejä Languedocin alueelta eteläisestä Ranskasta, espanjalaista viiniä Priorat'n alueelta ja punaviiniä Uruguaysta.

Keittiön pojat olivat valmistaneet pieniä suupaloja jokaista eri viiniä varten, tässä turskaa vihanneshöystön kanssa.

 
Viimeisenä "jälkiruokaviininä" oli Passion Blanche- valkoviini côtes de catalanes-alueelta eli eteläisestä Rankasta lähempää Espanjan rajaa. Tämän seurana oli tarjolla juustoja, sopi oikein hyvin yhteen.

 
Yksi Magrezin tunnetuimpia omistuksia on Château Pape Clément, jonne Philippe Magrez kutsui meidän työporukan vierailulla vähän ennen tätä iltaa. Siellä oli tietty kamera mukana, mutta kuvat tai tarina ei ole koskaan ehtinyt vielä blogin puolella. Voisin yrittää vääntää siitä juttua sillä linnavierailu oli aika mahtava.

Ilta oli oikein onnistunut ja paikka täynnä populaa, joista osa jäi sitten myös syömään paikan päälle. Ja ennen kaikkea meillä oli tosi hauskaa. Ja maisteltiin hyviä viinejä.

Järjestelyjen kanssa tuli niin kiire, että oma asukuvani taisi päätyä jonkun toisen kameraan. Tässä kuitenkin jonkinlaista näytettä työtiimin puvustuksesta parin viikon takaa. Järjestettiin Laurent-Perrier Grand Siècle-shamppanjalle bileet, kun kyseessäoleva tuote liittyi meidän ravintolan shamppanjaperheeseen. Pukukoodi oli musta ja omat uudet korkkaritkin pääsivät heti käyttöön. Ja oikeasti niillä jaksoi koko illan. Tai no, melkein. Piti kerran pitää pientä paussia ennen kuin lähdettiin jatkamaan iltaa ja tanssimaan aina aamuun asti. Seuraavan päivän herätys oli aika...vaikea.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Eka adventti

Olen koko päivän hengaillut kotona ja siinä ohella lueskellut blogeja. Tajusin juuri sillä lailla, että tänään on ensimmäinen adventti ja lähtölaskenta jouluun on siis virallisesti avattu! En ole varmaan ikinä ollut näin ulalla joulunodotuksesta, koska minusta tuntuu oikeasti vielä ihan syksyltä enkä meinaa tajuta että pian ollaan oikeasti joulukuussa. En ole vielä edes perinteistä joulun suklaakalenteria ostanut...

Muiden blogijuttujen innoittamana minäkin sitten kaivoin esille (viimevuotiset) kynttilät ja laitoin palamaan keittiöön samalla kun hommailin suklaakakkua. Neljä valkoista kynttilää on muuten viimevuotiset adventtikynttilät, jotka sytyttelin perinteitä noudattaen yhden jokaisena adventtina, mutta tänä vuonna unohduksen takia pistin nyt sitten kaikki palamaan yhtä aikaa.

Uskalsin lopulta koettaa avata jouluradio.fi-sivua ja niinhän sekin on jo toiminnassa. Tulipa samalla kuunneltua ensimmäiset joululaulutkin. Olisin kyllä voinut odottaa, sillä tuli niin kauhea koti-ikävä, että rupesin melkein itkemään. Onneksi joulun lentoliput perhettä tapaamaan on varattu ja aika varmaan lentää ihan samalla lailla, kunnes lähtöpäivä koettaa ihan piakkoin...

Luonnonmukainen

Itse yritän olla valinnoissani enimmäkseen luomu ja ekologinen, joskaan en tosiaankaan ole mikään aktivisti. Ranska on ilmeisesti yksi maailman suurimpia lääkkeidenkäyttäjiä ja tähän ilmiöön olen täällä törmännyt usein. Useimpien sairasvakuutukset maksaa kaikki lääkärin määrämät lääkkeet joten niitä voi hakea roppakaupalla apteekista ihan melkein ilmaiseksi pienimpäänkin flunssan oireiseisiin. Toiseksi pomoni on lääkäri ja vaikka minun ei nyt tarvitsisikaan mennä oikean lääkärin vastaanotolle kun kaikki hoituu töissä, niin on minullekin kertynyt muutamat reseptit pölyttymään pöydän päälle. Tuntuu siis, että lääkäritkin jakelevat aika huolettomasti lääkemääräyksiä.

Tutustuin vähän aikaa sitten kiinalaisen kaverini kautta tähän yrttilääkkeeseen, Po Chai, joka tuntuu toimivan aivan uskomattoman hyvin. Laitoin tilausta tulemaan Amazonilta ja se saapuikin uskomattoman nopeaan, viidessä päivässä.

Nämä yrttivalmisteet auttavat siis kaikkiin erilaisiin vatsanvaivoihin. Olen myös hieman surffaillut netissä ja löytänyt ainoastaan positiivisia mielipiteitä. Purkin mukaan "this medicine is good for fever, diarrhoea, intoxication, over-eating, vomiting and gastrointestinal diseases". Toimii myös hyvin krapulan oireiseen (paitsi päänsärkyyn) ja vaikuttaa tosi nopeaan. 

    Kerran oli minullakin flunssa aluillaan, kurkku kipeänä, joka paikkaa särki ja kuume nousemassa, mutta töihin oli mentävä. Nappailin sitten tuollaisen yhden putkilon ja jaksoin oikein hyvin koko illan. Pienen kokonsa ansiosta pallukat on myös tosi helppo nielaista.

 
Käytän myös aika usein rannikkomäntytabletteja. Alunperin aloin ottamaan näitä keväisin allergian oireita auttamaan, mutta kun niitä tästä keväästä jäi, jatkoin edelleen syksyllä. Huomasin kuinka nämä auttavat jaksamaan stressaavana ja kiireisenä aikana ja synttäritkin meni ilman, että olisin huomannut uusia ryppyjä ilmaantuneen! Nykyään otan näitä aina välillä, äiti lähettää Suomesta ja taidanpa ostaa jouluna yhden paketin vielä matkalaukkuunkin.

Ja vielä viimeiseksi: yksi ekologisin teko, jonka olen tehnyt on ollut vaihtaa kuukautissuojat kuukuppiin.
 
 
Alunperin siskoni minulle tyrkytti tätä outoa kuppia, jota sitten hieman skeptisenä kokeilin ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Niin kätevä, mukava ja hajuton tämä on. Onhan sitä vähän inhottavaa tyhjentää, mutta siihenkin tottuu äkkiä. Omani sain siis siskoltani, mutta sen jälkeen olen tilannut myös omat, hauskat eriväriset kupit muutamalle tyttökaverilleni juurikin tuolta kuukuppi.fi:n sivuilta. Tilaus tapahtui tosi näppärästi ja toimitus tuli perille nopeasti tänne Ranskaankin asti vain muutamassa päivässä. Suosittelen siis lämpimästi!