keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Mikä pääsiäinen

Täällä pääsiäinen ei vaikuttanut elämään mitenkään erikoisesti, perjantai ei ollut lomapäivä, ja vaikka maanantai oli, elämäni on aika lomailua juuri tällä hetkellä joten viikkorytmissä ei näkynyt muutosta.

 Pääsiäisviikonloppuna tuli kuitenkin mutusteltu Kinder-munia ja koottua niistä kuorituneita leluja...

 Oltua taas puistossa piknikillä ja auringosta nauttimassa...

  Nosteltua synttärimaljoja...

 
Jatkettua synttäribileitä mojiton merkeissä salsabaarissa...

 Ja oltua kiltisti kotona ennen klo 22 illalla!

Eilen me tytöt päätettiin laittaa vähän väriä kevääseen kun käytiiin kavereiden kanssa kaupungilla.

Huomenna alkaisi pieni tuuraajan pesti viinibaarissa, joten minusta tulee melkein yötyöläinen. Vähän jännittää miten jaksan duunata parina iltana viikossa kahteen asti yöllä...Huomenna olisi myös tiedossa toinen työhaastattelu ihan päivätyöhön, joten katsotaan mitä siitä seuraa!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Viiniopas osa1

Nyt kun olen taas palannut enemmän tänne blogimaailmaan, huomasin sattumalta, että Avelina oli minut linkittänyt makeista valkoviineistä kertovaan juttuunsa. Tähänhän tuli sitten sekä häneltä itseltään että muutamalta kommentoijalta ilmi huoli, että eivät he viineistä mitään tiedä, joskus olisi kiva käydä joku kurssi. Tästä hermostuneena tuleekin nyt viinioppaan ensimmäinen osa.

Suomalaiset kuvittelevat usein, ja totta puhuen ihan turhaan, ettei heillä ole minkäänlaista viinituntemusta, kun ei ole mitään kokemustakaan. Sitten Alkossa mennään vähän nolona, kun ei niistä viineistä osaa yhtään valita, ja kaikki muut kuitenkin tietää enemmän. Tempaistaan koriin äkkiä joku keskihintainen pullo, äkkiä niin ettei vieressä töllistelevä vaan huomaa ettei niistä tiedäkään kaikenmaailman hienouksia.


Väärin! Olen ihan varma, että Suomessakin on jo kokeineita viinijuojia, mutta jotka eivät vain ole luottavaisia, kun eivät tunne kaikkia maailman viinialuita ulkoa. Alkonkin valikoima on aika monipuolinen ja useimmat viinit, jotka pääsevät valikoimaan mukaan ovat ihan hyvälaatuisia. Paras tapa valita viiniä on kuitenkin ostaa omalle kukkarolle sopiva ja sitten maistella, että sopiiko se omaan makuun. Yksi ei miellytä toista ja toisinpäin.

Tässä helppoja perustietoja viinin valintaan:


Esimerkkinä kaksi Alkon tilastojen mukaan ostetuinta punaviiniä.
1. Cono Sur on tuotemerkin nimi, brändi, joka valmistaa nimensä alla eri viinejä. Uuden maailman viinien (Argentiina, Chile, Australia, USA, Etelä-Afrikka) etiketit ovat usein hyvin yksinkertaisia ja "brändättyjä". Cono Surin kyljestä näkyy myös, että se on sekoitus kahta eri rypälelajiketta: Cabernet Sauvignon ja Merlot. Nämä ovat yksiä maailman käytetyimpiä punaisia rypälelajikkeita. 
    Alhaalla pilkistää vielä vuosiluku, joka kertoo koska viini on pullotettu. Suomessa myytävät, erityisesti Uuden maailman viinit, ovat yleensä vuoden, parin takaa eli ne ilmestyvät heti hyllyyn, kun ne ovat valmiita lähtemään kotitilaltaan. Jotkut saattavat olla vanhempiakin, joka tietysti tarkoittaa, että viinillä on ollut aikaa vanhentua viinitilan tynnyreissä tai pulloissa. Tälloin viinin maku usein tasapainoontuu ja vahventuu, mutta tämä ei ole mikään laadun tae!

2. Gato Negro, toinen chileläinen viini, joka tulee San Pedron alueelta, jonka unohdin merkata kuvaan.  Tässä etiketissä ei sitten paljon muuta kerrotakaan, ei edes vuotta (ehkä se löytyy takaa). 
    Viini on valmistettu Caberbet Sauvignon-rypäleestä. Uuden maailman viinit on useimmiten tehty yhdestä rypäleestä tai kahden sekoituksesta, jotta niistä tulisi mahdollisimman "juomakelpoisia" eikä monivivahteisia sekoituksia etsitä niin hanakasti kuin vaikka Ranskassa. Tärkein syy tähän taitaa kuitenkin olla markkinointikelpoisuus, ihmiset muistavat helpommin yhden rypäleen nimen ja suuntaavat sitten kaupassa sen mukaan....Eri paikoissa, toisin sanoen eri maaperässä tuotetut, viinit, jotka on tehty samoista rypäleistä saattavat kuitenkin olla ihan erilaisia.  

   Maistoin tätä Gato Negroa vähän aikaa sitten ja omaan mieleen se oli vesimäisen marjainen, erittäin kevyt ja vähän hapokas eli en pahemmin tykännyt. Jotain Cono Surin viiniä olen maistanut Suomessa ollessani ja se sopi oikein hyvin pasta-annokseni kanssa. Mielestäni kelpo ja helppo "arkiviini" ja hyvä laatu-hintasuhde. En muista oliko juuri tämä Cabernet- Merlot -sekoitus tosin.

Seuraavaksi voin pauhata ranskalaisten etikettien mysteeristä, siinä onkin ratkomista...Tässä kun on tullut juttua jo aika lailla, päätin jättää sen seuraavaan kertaan.

Nyt kaikki vaan maistelemaan ja löytämään omia suosikkeja. Perusohjeistukseksi makusteluun voin antaa, että viiniä kannattaa "purskuttaa" kevyesti suussa niin että se menee joka paikkaan ja sen jälkeen vasta nielaista, mieluiten samalla hengittäen vähän ilmaa sisään. Näin myös suun ylä-ja poskiosioissa sijaitsevat makunystyrät havainnoivat viinin eri makuvivahteita. 

P.S. J.P Chenet on viinien coca colaa, jota valmistetaan samalla reseptillä ilman minkäänlaista autenttisuutta tai intohimoa. Vaikka se on ranskalainen viini (= merkki), sitä ei edes myydä Ranskassa...

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Bordeaux Guide: Ruokavinkki

 Joskus olen saanut toivomusta, että tulisi jotain vinkkejä niille jotka sattumalta eksyisivät Bordeaux'iin ja nyt on pakko kirjoittaa eräästä ravintolasta. Olen käynyt täällä muutaman kerran kavereiden kanssa syömässä lounaalla ja joka kerta olen positiivisesti yllättynyt. Kyseessä on ihan perusbrasserie, joka tarjoilee ruokaa ilmeisesti koko päivän ja ruokailuterassin vieressä on juomaterassi. Terassi on koko päivän auringossa sillä se sijaitsee aukiolla, nimeltään La Victoire. Tämä sijaitsee myös aika lailla kotikulmillani joten sinne on meidän helppo raahautua...

 Paikan nimi on Saint Aubin, jostain syystä tarjoilijat ovat pukeutuneet mustaan hameeseen, siis myös miehet. Ehkä tämän takia kaikki miespuoliset tarjoilijat ovatkin erittäin ranskalaisen flirttaavia naisasiakkaiden kanssa. Ruokailijoiden puoli saattaa olla lounasaikaan aika täynnä ja kauniina päivinä samoin juomaterassi. Happy Hourin 6-8 aikaan saa pienen (une demi) oluen sijasta ison (a pint) samaan hintaan.

Palvelu on aina tosi mukavaa ja nopeaa ja terassi on aika lailla rauhaisa, vaikka lähellä kulkeekin autoja.

Vaikka voisi luulla, että laskun aikaan sen näkeminen kirpaisee, tässä paikassa sitä ei tapahdu koskaan. Viime kerralla tilasimme kaiken yllä olevan: lohitartar'in, lohikolmioleivät, lisukkeeksi pyysin ranskalaisia, mutta sain vielä toisenkin salaattilautasen ja pullollisen valkoviiniä. Kaikesta ylläolevasta ruokamäärästä huolimatta lasku oli vähän alle 40€. Kuten joka kerta.

Viime kerralla kaverini otti päivän menun: alkupalan ja pääruoan, minä salaatin ja lisänä oli viiniä ja lasku pysyi alle 40€. Tämä on erittäin halpaa verrattuna siihen, että ruoka on ihan hyvää, vaikka reseptit eivät olekaan mitenkään erikoisen kekseliäitä. Usein olemme menneet Bordeaux'n joen rannalla sijaitseviin ravintoloihin syömään auringon perässä ja siellä voi olla varmaa, että lasku saattaa hieman kirpaistakin... 

Kun on niin lämmintä

Viikonloppuna oli taas niin uskomattoman lämmintä, että päätettiin järkätä piknikkiä. Yksi meidän tiimin jäsenistä tuli viikonloppuvierailulle joten siitä otettiin tietty kaikki ilo irti yöt ja päivät niin että nukkumisellekaan ei meinannut pahemmin jäädä aikaa.

 Vanhan tavan mukaan tytöt olivat tehneet ruoan ja pojat tuoneet paikalle jotain yksinkertaista kuten patongin tai viinipullon tai ihan vaan itsensä.

 Minä tein pastasalaattia ja mustikkamuffinsseja ja muut tytöt lihasalaattia (jota syötiin käärimällä sitä lusikallinen salaatin lehteen) ja lihacurryä.

 Pitkät housut oli vähän liiankin kuumat, mutta lähdin suoraan piknikiltä illalla töihin joten en viitsinyt ihan shortseja laittaa.

 Päivän ohjelmaan kuului tietty kaikenlaista hulluttelua ja naurua vatsantäydeltä...

 Niin että välillä piti vähän huilata ja lukea juorulehtiä.

Sitten jaksoi taas hullutella ja pelata eri pelejä yhdessä kunnes päivä olikin kulunut ja oli aika jo lähteä. Ei kyllä millään olisi huvittanut lähteä töihin ja jättää muita nauttimaan vielä illan viimeisistä auringon säteistä...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Toinen tunnustus

Gorgeous Blogger

Kovasti kiitoksia Avelinalle tästä tunnustuksesta! Voisi luulla, että olen unohtanut mutta en! Aina on tosi ihanaa saada joku kiva tunnustus toiselta ihanalta bloggarilta. Sillai on niin kuin myös mitä kirjoittaa blogiinsa...;)

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.“

Milloin aloitit blogisi?

Aaah mikä kysymys ! Pitää oikein tarkistaa, keväällä 2009 eli siitähän alkaa olla jo kaksi vuotta. Kylläpä bloggaaminen onkin sujunut, välillä enemmän välillä vähemmän.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Niin kuin suurinosa blogeista, omani kertoo ihan minusta itsestä. En ole mikään fashionista tai erityisen innostunut sisustuksesta, joten jutut kertovat ihan siitä mitä hommaan päivittäin elämässäni ulkomailla : työ/opiskelu, kaverit, ruoka, matkustelu ja viinit.



Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Se, että minä kirjoitan sitä ! Ehkä täältä löytyy välillä enemmän viinihöpinöitä kuin muista blogeista.

 
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin pitää yllä suomenkielentaitoa ja kävi ilmi että blogiin on hyvä heittää kuvia ja pieniä juttuja niin että perhe ja kaverit Suomessa pysyvät vähän mukana siinä mitä teen ilman että täytyy kirjoittaa erikseen kaikille. Joskus kun on kiirettä eikä löydy sopivaa soittoaikaa, äiti käy katsomassa blogin puolelta missä viiletänkään menemään.
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kuvien kokoa ja niiden sijaintia tekstissä, mutta en millään jaksa ruveta säätämään jonkun toisen ohjelman kautta joten tähän asti kuvat nyt vain ovat tuossa järjestyksessä ja koossa kuin blogger ne laittaa. Voisin tehdä myös bannerikuvan, mutta en ole vnähnyt sitäkään vaivaa. Eli toisin sanoen blogin ulkoasu ei ole ihan optimaalinen, mutta sisältöhän se kaikista tärkein on…

Välillä mielessä ja tietokoneen muistissa pyörii tuhansia kuvia joista haluaisin kirjoittaa, mutta en millään ehdi. Kotona käydään Facebookissa kääntymässä ja nukkumassa, joten silloin blogille ei jää yhtään aikaa.

Tämän haasteen on tainnut tehdä jo aika moni, joten haastan kaikki ne lukijani, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ottamaan vastaan tämän tunnustuksen!

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Thai ruoka Kuong Pad Jotain


Uuden vuoden juhlinta jatkui sillä, että saatiin hyvä idea tehdä thai ruokaa meillä. Kaverini on jo aiemmin tehnyt thairuokaa, mutta lihaisia versioita joten en ole ikinä maistanut ennen. 


Kyseessä oli ruokalaji jonka nimi oli jotain Kuong (katkarapu) Pad. Katkarapuja ja eri kasviksia keitettiin kookosmaidossa ja siihen lisättiin vielä limeä, chilipippuria, sitruunaruohoa ja joku maustesekoitus.


 Sitruunaruoho hakattiin vähän pienmmäksi palasiksi puulastalla.

 Sitten kaikki heitettiin kiehumaan kookosmaitoon kunnes olivat kypsiä.

 Ja ei kun syömään! Tämä oli kyllä erittäin herkullista ja varsinkin helppoa tehdä. Jäljellä olevista aineksista toteutettiin seuraavana päivänä sama ateria vielä uudestaan kämppiksen kanssa. Ei se vaan meidän tekeminä niin hyvältä maistunut, mutta tuli silti kaikki syötyä.

Seitsemän kertaa minä

Sain vähän aikaa sitten, tai hmmm kauan aikaa sitten, tämän tunnustuksen Kauniilta Kameleontilta. Näitä tunnustuksiahan on aina oikein miellyttävää saada, tietää että joku muukin lukee blogia kuin äiti ja vielä tykkääkin... Tähän tunnustukseen kuuluu siis paljastaa seitsemän asiaa itsestään. Olen tämän joskus tehnyt aiemminkin, mutta en yhtään muista mitä olen paljastellut, toivottavasti ei tule samoja.
 

1. En ole kauhea siivous-tai järjestelyhullu. Asuttiin aina viime viikkoon asti saksalaisen kanssa, jolta tuli säännöllistä "huomauttelua", että tiskejä voisi tiskata useammin ja ruokapöydän siivota sen jälkeen kun ollaan siinä pidetty kahdeksan hengen illallinen. No, kyllähän siitä tiskiä kertyykin...Lisäksi vierailulla ollut kaveri katseli että huoneeni "muistuttaa Bagdadia". Nyt se on vähän enemmän järkätty.

2. Olen erittäin kaikkiruokainen, mutta en voi sietää viskiä tai korianterin hajua.

3. En ollut koskaan syönyt majoneesia ennen Ranskaan tuloa.

4. Tykkään hirmuisesti ranskalaisista, ja ne täytyy tarjoilla ketsupilla (Heinz) ja sinapilla höystettynä.

5. Minulla on aina vähintään yksi kirja meneillään joiden kanssa nukun. Tällä hetkellä luen kolmea eri kirjaa.

Menossa Paolo Coelhon Brida.

6. Täällä minua luullaan aina nuoremmaksi kuin olen. Johtuneeko se hyvistä geeneistä vai nuorekkaasta käyttäytymisestä...

7. Tykkään pelata eri pelejä, paitsi liikunnallisia. Mieluummin harrastan liikuntaa ihan itsekseen. Näinpä joka maanantaisesta pubivisasta on tullut meidän vakio-ohjelmaa.

Annan tämän tunnustuksen seuraaville bloggaajille: Essie, Cherry ja Maria. Haastan myös kaikki muut blogilleset lukijat kaivamaan salaisuuksia itsestään, joita en tähän listannut!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Fire Balloon

Tällä hetkellä on meneillään Thaimaalainen Uusi Vuosi, joten sen kunniaksi thai kaverini ehdotti meille onnea tuovien tulipallojen lennättämistä. Niitä lähetetään ilmeisesti ilmaan uuden vuoden juhlinnassa roppakaupalla, mutta meillä nyt oli vain meidät muutama. Lähdettiin siis yhtenä iltana kavereiden kanssa joen rannalle yrittämään lähettää näitä valkoisia palloja ilmaan. Ongelmana oli hieman se, että ilma oli tuulinen ja paperissa oli reikiä jonka vuoksi palloja oli hankala lähettää ilmaan.

 Tytöt levittämässä ensimmäistä palloa...

Sitten yritetään sytyttää keskustaa palamaan...

 Tuli ottaa vihdoin kiinni ja pallo alkaa täyttyä ilmalla...

 Pojat halusivat kokeilla seuraavan lähettämistä taivaalle.



 Ja sinne Bordeaux'n taivaalle niitä lenteli kaksi väkijoukon hurraamana, kaksi oli liian reikiä täynnä joten ne syttyivät palamaan eivätkä lähteneet liitoon.

 Takana Bordeaux'n kauniit rakennukset tarjosivat meille kauniin valomaiseman.

 Oltiin kuuluisalla paikalla Place de la Bourse, sen edessä sijaitsee Miroir d'eau tasanne, jossa ei tosin näin illalla ollut vettä. Päivisin tasanteella oleva vesi alkaa höyryttyä tasaisin väliajoin ja erityisesti pikkulapset tykkää juosta siinä.

 
Oli vielä niin lämmintä, että me tytöt oltiin ilman sukkahousuja. Keskiyön vaiheilla piti kyllä pistää kaikki villapaidat päälle.
 Yhtäkkiä bongasin jotain tuttua ilmassa...

Ja sehän oli Suomen lippu! Löysin siis sattumalta Suomen konsulaatin. Tämä on kyllä ensimmäinen kerta kun näin Suomen lipun maisemassa. Tämä taitaa johtua siitä, että Suomi jakaa kyltin mukaan rakennuksen n. 10 muun konsulaatin kanssa ja ehkä siis myös lippupaikan.

Illan lopputulos: taas yksi hauska ilta kavereiden kanssa, ihmisjoukkojen ihailua, kaksi toivetta taivaalle lähetettynä, kahta ei ehtinyt toivoa, kun pallot olivat jo tulessa. Niiden toiveiden täyttymistä odotellessa...


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Synttäri piknik

Viikonloppu on taas hurahtanut kovaa vauhtia, ihan kuten koko viikko. Hyvä kun ehdin käydä kotona vähän nukkumassa ja aamulla taas uudestaan matkaan kahvin voimalla iltapäivän siestaa odotellessa. Meillä oli vieras kylässä ja tänäänkin lähdettiin puoliltapäivin sunnuntaimarkkinoille, jossa tietty tapasi tuttuja ja siinähän se iltapäivä kului. Eilisestä on kuitenkin kuvia, sillä juhlittiin yhden kaverin synttäreitä. Ohjelma alkoi piknikillä kaupungin puistossa, Jardin Public.


Siinä sitten rupateltiin ja syötiin ja juotiin koko päivä aina iltaan asti. Kellon siirtämisen jälkeen tuntuu niin oudolta, että valoisa ja lämmin aika jatkuu aina pitkälle iltaan asti. Tämänhetkinen lämpöaalto on myös kypsyttänyt mansikat jo valmiiksi. Vaikea tajuta, että ollaan vasta huhtikuussa...

 Välillä käytiin sulattelemassa ja katselemassa puiston maisemia...

 Oli niin lämmintä, että sai jo kaivaa shortsit ja aurinkorasvan esiin. Tosin sitä rasvaa olisi voinut levittää vähän runsaammin, olkapäät tuli kuin huomaamatta punaisiksi...

 
Jopa illalla kun kävelin piknikin jälkeen toiselle kaverille, lähikaupan mittari näytti tällaista lukemaa klo19...