Ohi on

Olen vihdoin taas virtuualiaalloilla, mutta tällä kertaa vähän surullisena. Perjantaina oli viimeinen koulupäivä, koe iltapäivällä ja sen jälkeen vielä kerran drinkit osan luokkalaisten kanssa. On tosi outoa tajuta, että minusta ei mitä luultavammin tulee enää opiskelijaa, enkä varsinkaan enää ikinä palaa kouluuni ja luokkaan seuraamaan jotain puuduttavaa tuntia...Ensimmäiset ihmiset meidän noin kymmenen hengen tiimistä lähtivät jo lauantaina seuraavaa seikkailua varten joten kokeista huolimatta, tämä viikko oli taas tavattoman tapahtumien täyteinen.

 

Viimeinen yhteinen ateria.

Valmistautumassa juhlaan.

Tyttöjen kanssa St. Patrikin päivän pubikierroksella. Oma hattu pysyi menossa mukana koko illan kunnes joku yritti sen varastaa juuri ennen kotiinlähtöä.

Lauantaina oli tiedossa koulun järjestämä gaala jota varten kiharrettiin tukkaa ja muuta extraa meillä tyttöjen kanssa.

Oma gaala-asu, parempaa kuvaa ei oikein ehditty ottaa...

Käytiin hakemassa pojat, syötiin vielä vähän ja juotiin lasilliset viiniä ennen juhlahumuun lähtöä.

Osa oli paremmin pukeutuneita kuin toiset.

Vielä yksi kuva narikalla: "Ota niin että kengätkin näkyy".

Paikan päällä vasta tajusi kuinka suuresta tilaisuudesta oli kyse...Meidän koulun järjestäjien kanssa jutellessa olin kuullut huhuja, että paikalla olisi yli 1 000 henkeä ja se oli kyllä totta. Kyseessä oli koko kouluryhmäni eri koulujen yhteinen gaala, joten siihen osallistui populaa muutamasta eri koulusta.

 Teemana oli "Piccadilly Night" ja dj:nä joku ilmeisesti kuuluisa dj Lontoosta.

Siinä massassahan sitten kadotettiin toisemme usein ja koko illan kävelin puhelin kädessä tutulta toiselle jutellen ja viestejä lähetellen "missä sä oot?", "tavataan siellä ja siellä"...Tytöt viettivät suurimman osan ilmeisesti kaaottisessa kunnossa olevan vessan jonossa, kun minä löysin jostain syystä VIP-vessaan, jossa ei ollut jonoa nimeksikään. Niinpä aikaa säästyi runsaasti jutusteluun.

Seuraavana aamuna perinteinen markkinapäivä. Päiväksi oli luvattu aurinkoista, joten sovittiin tapaaminen jo 12.30 ettei tarvi jonottaa koko päivää joka kojulle. Markkinoista tulikin oikein kunnon luokan tapaaminen, kun luokkalaisiamme alkoi valua paikalle iltapäivästä gaalasta selvinneinä.

 

 Sanottiin vielä hetkittäiset hyvästit yhdelle kaverille, joka lähti työharjoitteluhaastatteluihin. Ilma ei ole kyllä ihan noin lämmin kuin hän antaa olettaa...

 

Tyttöjen kanssa jutusteltiin pitkälle iltapäivään, sillä tämä oli viimeinen päivä kun nähtiin, sillä toinen muuttaa jo tänään. Onneksi nykyään on monia yhteydenpitovälineitä ja monta matkaa on jo suunnitelmissa keväälle ja kesälle, vielä kun löytäisi aikaa ja rahaa lähteä reissuun joka paikkaan...

Kiinalainen Uusi Vuosi

Tästä piti kirjoitella jo aikaisemmin, mutta nyt täältä tulee kuvasaldoa! Eli juhlittiin Kiinalaista Uutta Vuotta helmikuussa, kun vuosi vaihtui jäniksen vuodeksi. Kaverini järjesti kaiken kattavat pippalot, jossa oli ruokaa ja juomaa tarjolla yllin kyllin koko iltapäivän.

 Ensin otettiin aperitiivia, nuo paistetut kasviskolmiot ja katkarapurullat oli tosi hyviä, ja niitä riittikin tarjolla koko päivän ajan.

 

 Seuraavaksi käytiin pöytään ja nauttimaan lämpöisempää ruokaa. Pukukoodina oli punainen, joka on uuden vuoden väri.

 

Pöydässä oli muunmuassa kuvassa olevaa lihapataa ja kantonin riisiä.

 Syömisen välissä jaksettiin vähän pelleillä kämppiksen kanssa. Koko ateria muuten meni syömäpuikoilla, jotka ihmiset sitten saivat kotiinviemiseksi.

 Kokki keittiössä ahkerasti raatamassa, onneksi hänkin ehti aina välillä tulla syömään meidän muiden kanssa.

 

Hellalla kiehuvia keitoksia, minulla ei ole pahemmin hajua että mitä nämä ovat. Keskellä taisi olla jotain liha-raviolisoppaa ja vasemmalla kasviskolmioita.

 Koristeena toimi myös jotain punaista ja kiinalaista.

 Ja taas syödään, tällä kertaa paistettuja nuudeleita.

 Välillä ehditään vähän kuvaillakin tyttöjen kanssa.

 Jälkiruoaksi oli litsejä...

 Merilevämössöä, jonka nimeä en osaa kääntää suomeksi, kermakastikkeessa. Tämä ei ollut kovin monen suosikki, mutta tätä ilmeisesti syödään usein Kiinassa jäähdytettynä kesäkuumalla. No, tulipas ainakin kokeiltua...

Sekä pähkinänougaata ja onnen keksejä. Omaksi tekstikseni tuli tämä: " Se joka puhuu paljon pöydässä, nousee ylös nälkäisenä". Tämä taitaa osittain pitää paikkansa, sillä olen melkein aina viimeisenä syömässä.

 

Sen jälkeen poseerattiin kaikki tytöt aurinkovarjot hiuksissamme. Joukkoon näyttää eksyneen pari blondia vakoojaa...

Tukan väriä joka makuun.

 Ihmetellään outoa viinietikettiä...

 

 Myös mattimyöhäiset saapuivat paikalle iltapäivän mittaan edellisillan juhlinnasta selvinneenä.

Pojat ihmettelemässä lautaselta pursuaavaa, kaikensorttista ateriaa.

Päivän aikana innostuttiin viininmaistelun seurauksena ostamaan junaliput Tour'iin. Kaveri oli ilmoittanut lähteneensä kotikonnuilleen lauantaina ja kutsunut meidät vierailulle sunnuntaisen kiinalaisen brunssin jälkeen. Niinpä muut laitettiin ovesta ulos ja me lähdimme juna-asemalle kuudelta illalla. Koko sotku jäikin sitten muutaman päivän päähän siivottavaksi, mutta onneksi haju ei ollut pahemmin ehtinyt levittäytyä kämppään, kun astuttiin ovesta sisään...

Vihdoinkin kotona

Viimeiset viikot ovat kuluneet aivan mahdotonta vauhtia. Kaverini oli luonani kylässä viime viikolla joka osui samaan saumaan viimeisen kouluviikon kanssa. Niinpä vauhti oli melkoinen kun käytiin katsomassa Bordeaux'ta, kavereita tapaamassa ja minä päivisin koulussa. Kouluvuosi päättyi lauantaina opiskelijärjestön järjestämään FLUO partyyn.

 Pukukoodina oli valkoinen yläosa ja värikäs alaosa. Itse tyydyin ostamaan tämän kivan hameen tilaisuutta varten.

Olin kutsunut koko luokan meille ennen virallisten juhlallisuuksien alkua ja monet olivat hauskasti noudattaneet pukukoodia.

 Sunnuntaina herättiin aikaisin pakkaamaan kamat ja suunnistettiin keskipäivällä viikottaiselle osteri-retkelle markkinoille. Kahdelta lähdettiin vatsat täynnä kohti juna-asemaa ja hypättiin Montpellieriin vievään junaan kavereita katsomaan. 

 Ensimmäisenä iltana keiteltiin hehkuviiniä. Tästä kuvasta huomaankin kuinka väsyneeltä näytän! Olin jo tässä vaiheessa puolikuollut, mutta eihän sitä nyt nukkumaan voinut mennä, kun näitä kavereita tapaa niin harvoin...

 Hehkuviini prosessi aluillaan.

 Muina päivinä ehdittiin käydä rannalla...

 Kierrellä kaupunkia ja nähdä yksi Montpellierin monista "valeseinistä"...

 Käydä lasillisella elefanttibaarissa ja syödä joka päivä Sushishopin susheja...

 Muita järkeviä kuvia ei sitten tullutkaan otettua, mutta täytyy sanoa, että oli tosi hauska reissu, vaikkakin nopea. Täytyy yrittää palata taas pian uudelleen!