keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Jotain uutta

Olen minäkin saanut hankittua jotain uutta näistä talven ale-myynneistä, jotka täällä alkoivat kauhealla (no, ranskalaiseen menoon tottuuneena) lumimyräkällä. Kyllä sai olla klo 9 aika yksin kaupoissa... Puolustuksekseni sanon nyt, että en herännyt varta vasten shoppailemaan vaan aamulla ratikat oli tietysti jumissa, kuin sattumalta kouluun kävellessä piti kävellä kaupungin suurimman kävelykadun läpi. Sillä reissulla en mitään ostanut, mutta alkuviikosta harvinaisena vapaailtana ehdin käymään parissa kaupassa.

Tuloksena oli, että löysin nämä korkokengät Zarasta ja vielä viimeistä paria ja omaa kokoani. Lisäksi korko on vähän pienempi joten erittäin mukava ja jos kerta kämppiskin sanoo, että olen ainut jolla ei ole korkkareita talossa...Nämä on kyllä jotenkin 80-lukumaiset, mutta sehän on taas muotia!

Lisäksi Siuomesta ostin nämä (siskoni valkaamat) balleriinat, jotka vein aika hänen nenän edestään. Mutta nämä oli enemmän mun kokoa ja vähän liian pienet hänelle. Eli pakko saada. Alunperin himoitsin Pianon mustia balleriinoja, joissa oli ruusu(ke) varpaiden päällä, mutta tietty pieniä kokoja ei enää ollut jäljellä, aaah harmi!

Tämän lisäksi olen ostanut ainoastaan pari T-paitaa ja vihdoin kaipaamani ja etsimäni ison käsilaukun koulua varten. Sekin löytyi alesta ja vielä äiti rahoitti.

En nyt voi kuvata oikein mitään kun ei ole enää kameraa! Hassua miten oudolta ja orvolta tuntuu, kun ei ole omaa kameraa käytössä. Onkohan minusta tullut siitä vähän riippuvainen? Siinä taitaakin olla seuraava ostokseni, eli onneksi ei tullut ale-hyllyjä tyhjättyä. Ja sitten on vielä uusi auto, tätä yritän varmaan pitkittää, mutta ajanjakso kun sitä tarvitaan lähestyy vaan vääjäämättömästi...Ja sitten kun pitäisi ajatella kaikkia paperihommia...

Nyt täytyy siirtyä tutkimaan Reebokin ja urban male consumer'sien yhteyttä. Ei taida tulla valmista ihan vielä huomiseksi.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Tammikuussa

Kaikenmaailman hommaa on piisannut. Tuntuu, että ei ehdi oikein mitään tehdä, kun koko ajan täytyy stressata palautettavien ryhmätöiden ajastamisesta ja siihen ympätä vielä oikeatkin työt. Ja niin kuin siinä ei nyt olisi kaikkea, niin kaikenlaisia pieniä tai suuria asioita on tullut hankaloittamaan elämää, suurimpana Twingon ruttaantuminen ja (ehkä) pienimpänä kameran hävittäminen. Eli tässä kuvituksena toimii nyt sitten joulun ajan kuvia Marseillesta.


Lisäksi näyttää nyt siltä, että helmikuun lopusta on taas muutto edessä, kun lähden suorittamaan työharjoittelua etelämpään täältä sadealueelta. Ekaksi täytyy kuitenkin löytää varmuudella se paikka, käydä uudella onnella esittäytymässä ja sitten etsiä parin viikon sisällä uusi kämppä ja edelliseen uusi asukki.

Kyllä aika on mennyt ihan huomamatta ja koulukavereiden kanssa ollaan pohdittu, että uskomatonta, nyt yhtäkkiä tullaankin näkemään seuraavan kerran vasta lokakuussa ja luokassa, johon on tullut paljon muitakin, uusia opiskelijoita. Ja siinä ennen on kesä ja mitähän taas tuleekaan tapahtumaan tämän seuraavan puolen vuoden aikana?


Tässä muutosten äärellä tulee näköjään vähän nostalgisena pohdittua tätä Bordeaux'n aikaa ja kaikkia ihania ihmisiä, joita on ehtinyt tavata, vaikka ensi vuodeksi tulenkin takaisin!

maanantai 11. tammikuuta 2010

Talven viimaa vastaan

Nyt kun en voi pukea päälleni sitä âidin turkkia, täytyy tyytyä tähän viime talven talvitakkiostokseen, joka on yleensä riittänyt talven viimoihin. Nyt alkaa vähän tuulla läpi, ei ole mitään karvavuorta näissä ranskalaisissa talvitakeissa.


Kuvat on muuten Marseillesta 20.12, siellä oli silloin tosi aurinkoinen sää ja ajatella että seuraavana päivänä olin jo lumisessa Suomessa. Voisin kyllä fiilistellä tätä joululomaa aivan loputtomiin, varsinkin alussa ärsytti kovasti palata Ranskaan ja nyt työtaakan alla ei oikein ehdi fiilistellä mitään.


Toivoisin että tännekin tulisi taas lunta, siis koko muu Ranska on varmaan lumen peitossa ja me saatiin vaan yhdeksi päiväksi!


Täytyy tästä alkaa hipsiä kouluun, pitää palauttaa yksi työ ja erityisesti alkaa valmistella sitä seuraavaa, joka pitäisi palauttaa jo perjantaina! Mun kalenterista alkaa loppua sivutkin, kun pitää niin kirjoitella juttuja ylös ja silti aina unohdan...Onneksi loppuviikosta on tiedossa loppiaistortun mässääminen kämppisten kanssa!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Joulun asuja

Jouluaattona meillä pukeudutaan vähän hienommin tai ainakin naisväki laittaa hametta päälle. Tässä yhteydessä otettiinkin melkein koko loman ainoat päivän asu-kuvat.

Löysin huippuhovikuvaajan, jota valitettavasti voi käyttää vain noin kaksi kertaa vuodessa...


Ja joka taipuu myös huippumallin rooliin! Tämän blogin ensimmäinen guest star-päivän asu siskon muodossa (ja sillä on mun paita!:)

Yksi kotiinpaluun hauskoista jutuista on se, että voin vierailla siskojen vaatekaapilla, yhtäkkiä onkin paljon kivoja uusia vaatteita ja kenkiä! Tässä mulla on siskon Kaliforniasta ostetut Nine West-nilkkurit, jotka olivat ihanat ja nostatti minullekin nilkkuri-kuumeen.


Yleensä asuni koostui toppavaatteista ja mahdollisimman monesta kerroksesta.


Kotoa löysin kaapista äidin vanhan turkin, joka oli erittäin täydellinen takki joulukeleihin: lämmin, tilava ja mahtavan lämpöisellä hupulla! Jos se ei olisi ollut yhtä iso ja tilaa vievä, olisin tuonut sen tänne Ranskankin talveen, viime päivinä sitä olisi tarvittu.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Toin lumen tullessa

Loma meni aaaaaivan liian nopeasti ja vaikka mitä jäi vielä tekemättä, jouluruokaa olisin voinut ahtaa vielä monta päivää (tunnen aivan vieläkin nenässäni lanttulaatikon tuoksun näin tässä muistellessa), en ehtinyt edes äitin keräämää lehtipinoa lukea läpi!

Paluu todellisuuteen on ollut kova eikä työ tekemällä lopu, mutta tänä aamuna kouluun lähtiessä huomasin erään hurmaavaan sääilmiön seuranneen minua tänne.


Meillä sataa lunta! Ja vielä isoja tolloja! Ja se pysyy maassakin! Tässä kuva kotikadulta.



Ehdin napsia parit kuvat ennen kuin sinisilmäisenä melkein juoksin ratikkapysäkille myöhästymisen pelossa, mutta eihän sitä mikään liikenne enää toiminut tässä vaiheessa. Joten seurasi jaloin, tunnin lenkki hyvässä seurassa ja taukopaikkana korkattiin ensimmäinen ale-kauppa. Saldo: tunnin myöhässä koulusta, mutta olin sentään saapunut paikalle, ei kuten ne muut 60 oppilasta...


Lopulta lumi suli parin tunnin päästä ja kaikki jatkui taas kuten ennenkin. Silti ei voisi päivä paremmin alkaa, olin aivan innoissani, kun taas jotkut saarten ihmiset valittelivat kylmästä.