Aamulla lähti juna kello kuudelta...
Metrotunnelissa oli hiljaista siihen aikaan.
Junassa vieruskaverina toimi laukkupino, siihen päälle oli mukava kallistua ja sitten hiljaa tuhahdellen (toivottavasti) ja pieni kuolavana valuen (todetusti) körötellä matka.
Mieleinen pysäkki olisi ollut puolentoista tunnin päässä sijaitseva vanha kotikaupunki Montpellier. Ooh miten monta kertaa tällä asemalla onkaan odoteltu.
Kuuden tunnin matkustelun jälkeen saavuin vihdoin perille!
Ja sitten tässä on päivän asu. Junassa, ja koko päivän päällä on ollut vielä ohut villatakki(!) ja ohuena peitto/tyynynä toimi ihana uusi huivini, sillä täällä on yllättäen aika kylmä ja tuulista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti